Ihana Mustilahortensia

Tiedätte tunteen harmaina, kylminä talvipäivinä, lunta ja jäätä tuntuu olevan kaikkialla ja ajatus keväästä tuntuu hyvin etäiseltä. Matkalla autoon liukkaan pihan halki näet mustilahortensian kauniin kukkasen silmäkulmassa, joka haluaa muistuttaa sinua tulevasta keväästä. ”Pian olen taas täynnä tuhansia pieniä valkoisia perhosen kaltaisia valkoisia kukkia”. Päivän peukku menee Mustilahortensialle, joka pitäisi löytyä jokaisesta puutarhasta.

Mustilahortensia on todella komea ja helppohoitoinen pensas joka kasvaa helposti yli 1,5m, viihtyy parhaiten puolivarjossa tai auringossa, mutta voidaan istuttaa myös varjoisempaan paikkaan. Menstyy jopa V vyöhykkeellä. Pensas kukkii runsaasti ja pysyy kaunismuotoisena ilman vuosittaista leikkausta, loppukesästä kukinta on runsaimmillaan. Kuivuneet kukinnot jäävät koristamaan pensasta kevääseen asti, tai ne leijailevat tuulen mukana muistuttamassa tulveasta keväästä. 

Mustilahortensia on FinE merkitty, Lyhenne FinE tulee sanoista Finnish Elite, joka takaa että tällä tunnuksella varustetut kasvit on lisätty ilmastonkestävyydeltään ja käyttöominaisuuksiltaan tutkituista ja tautitestatuista emokasveista. FinE®-tunnus helpottaa tavallista kuluttajaa ja kotipuutarhuria valitsemaan kestäviä ja kauniita kasveja. 

Artikkeli Ihana Mustilahortensia julkaistiin ensimmäisen kerran Kukkatori.

Daalian viljelyn aloittaminen, askel askeleelta

Tutustu valikoimaamme ja päätä, mitä lajikkeita haluat kasvattaa. Kun olemme saaneet tilauksesi, teemme varauksen, ja huhtikuun lähestyessä (viikko 12-14) voit joko noutaa tilauksesi itse meiltä Kukkatorilta tai lähetämme mukulat postitse valitsemastasi toimitustavasta riippuen.

Tarkista daalian mukuloiden kunto. Haluamme varmistaa, että myymämme mukulat ovat korkealaatuisia, mutta on hyvä tietää, miltä hyvän mukulan pitäisi tuntua ja näyttää. Mukuloiden pitäisi olla kiinteitä, kovia ja nestepitoisia. Ihannetapauksessa mukulassa on ”silmut”, jotka merkitsevät, että se on elossa ja voimissaan. Vältä mukuloita, jotka ovat pehmeitä, homeisia tai kuivia ja kevyitä. Väsynyt mukula voi vielä selvitä hengissä, mutta paras vaihtoehto on terve, kiinteä mukula.

Herätä daalian mukulat talviunesta. On aika alkaa herättää daaliasi mukuloita! Herätä ne vähintään neljä viikkoa ennen suunniteltua istutusta, joka tehdään, kun yöhallojen riski on ohi asuinpaikkakunnallasi.
Voit herättää mukulat asettamalla ne muovipussiin, jonka sisällä on hieman multaa. Mullan kosteus riittää tässä vaiheessa mukuloille, eikä lisäkastelua tarvita. Liika kosteus voi aiheuttaa mukulan homehtumisen. Joskus mukulan osia voi irrota emomukulasta, mutta niin kauan kuin mukulassa on eläviä imeviä juuria ja yksi tai useampi silmu, se voi selviytyä, joten älä heitä niitä pois. Säilytä pussit valoisassa, lämpimässä paikassa.

Daalian mukuloiden istuttaminen uudelleen astioihin. Lämpö, valo ja kosteus herättävät mukulan, ja 1-2 viikon kuluessa näet ohuita valkoisia juuria pussin pohjalla. Silloin on aika istuttaa suurempiin ruukkuihin tai astioihin pitäen multa kosteana. Jotta kasveista ei tulisi pitkiä ja honteloita, aseta ruukut valoisaan, mutta huoneenlämpötilaa viileämpään paikkaan.

Daaliakasvien varastointi. Loppukeväästä, jos lämpötila on pakkasen yläpuolella, voit pitää daaliakasveja päivisin ulkona. Niitä on hyvä viilentää ulkona, sillä jos niitä pidetään liian lämpiminä ja liian pitkään sisätiloissa, niistä tulee todennäköisesti laihoja ja pitkiä, ja niiden kukat ovat pieniä ja harvoja. On parasta totuttaa ne päivisin ulkona olemiseen, varsinkin kun ne ovat kasvaneet hieman. Ne on kuitenkin suojattava yöpakkasilta joko tuomalla ne sisätiloihin tai peittämällä ne.

Ota pistokkaita, jos haluat. Jos mukula on versonut paljon, voit ottaa pistokkaita, kun versot ovat 5-10 cm:n pituisia. Leikkaa verso pois ja työnnä uusi pistokas syvälle omaan multa- tai hiekkaruukkuunsa, pidä se kosteana ja mieluiten lämpimänä ja laita muovipussi sen päälle, kunnes se juurtuu. Huomaat sen juurtuneen, kun se alkaa kasvaa uudelleen.

Pistokkaat kannattaa ottaa toukokuun aikana, jotta kasvi ehtii muodostaa mukuloita ja kukkia yhtä runsaasti kuin emokasvi. Jos otat pistokkaat myöhemmin, kasvi ei ehkä muodosta mukuloita ennen talvea, mutta voit talvehtia sen ruukussa, jolloin se muodostaa mukuloita seuraavana kautena. Ruukku on säilytettävä pakkasettomassa ja hieman kosteassa paikassa, jotta se ei kuivu eikä homehdu. Mieluiten 4-8 asteessa.

Säästä harvennuskasvit! Jos daalia on kasvanut liian nopeasti ja siitä on tullut hontelo, voit latvoa sen. Näin kasvi alkaa haaroittua ja siitä tulee tiheämpi ja vakaampi alhaaltapäin. Voit istuttaa pääpistokkaan uuteen ruukkuun ja saada toisen kasvin ilmaiseksi. Ei ole myöskään epätodennäköistä, että pääpistokas kukkii yhtä runsaasti kuin emokasvi. Pääpistokkaat otetaan niin, että mukana on latva ja kaksi lehtiparia. Alimmainen lehtipari poistetaan ja viedään loput maan pinnan alle, josta uudet juuret alkavat muodostua.

Istutus aurinkoiseen paikkaan, kun pakkanen on ohi. Koska daaliat ovat herkkiä pakkaselle, vältä ulkona istuttamasta ennen kuin pakkanen on ohi. Kun on aika istuttaa, paikan on oltava aurinkoinen, ja mullan, johon ne istutetaan, on oltava hyvin lannoitettu.

Istutuksen jälkeen lannoitetaan säännöllisesti koko kesän ajan esimerkiksi nopeasti vaikuttavilla nestemäisillä ravinteilla, kuten kastelulannoitetta (ruukkuihin), kultavedellä, nokkosvedellä tai veteen liuotetuilla hevosenlannan pelleteillä. Daaliat eivät vaadi minkään tietynlaista ravinnetta, joten voit ottaa mitä sinulla on käytettävissäsi.

Kastele, lannoita, leikkaa ja tue tarvittaessa. Jotta daaliat kehittyisivät optimaalisesti ja kukkisivat runsaasti, on tärkeää kastella niitä säännöllisesti. Kuivuusjaksot vaativat energiaa, mikä vaikuttaa sekä kasvuun että kukintaan. Kosteutta on helpompi ylläpitää, jos daaliat kasvatetaan ulkona. Jos kasvatat daalioita ruukuissa, on erityisen tärkeää valvoa kastelua.

Jos uskallat leikata ensimmäiset nuput pois, sinut palkitaan yleensä entistäkin elinvoimaisemmalla kasvilla ja runsaammalla kukinnalla! Kukkimattomien kukkien leikkaaminen tehostaa kukintaa, sillä kukinta on daalian tapa lisääntyä, ja kukkimattoman kukan poistaminen saa kasvin haluamaan tuottaa lisää kukkia varmistaakseen lisääntymisen.

Korkeammat daaliat on yleensä tuettava. Runsas kukinta, erityisesti lajikkeilla, joilla on suuret kukat, painaa paljon ja voi helposti aiheuttaa koko kasvin romahtamisen tai pahimmassa tapauksessa kaatumisen ja kuoleman. Tarvittaessa voidaan lisätä tukitikkuja tai pensastukia, mutta ne on helpointa lisätä istutushetkellä, kun kasvi on pieni eikä ole vaaraa vahingoittaa mukulaa.

Daalian siementen kerääminen. Jos haluat kerätä siemeniä daaliastasi, jätä siemenkanta paikalleen loppukesästä. Kerää siemenkanta, kun kaikki terälehdet ovat pudonneet ja se on muuttunut ruskeaksi. Anna kuivua perusteellisesti sisätiloissa, poista lehdet ja säilytä siemenet kuivassa paikassa. Daalian siemenet itävät hyvin, mutta huomaa, että itse poimimasi siemenet eivät ole geneettisesti identtisiä emokasvin kanssa. Jos etsit tiettyä lajiketta, kannattaa ostaa siemeniä kasvattajilta, joiden kasvuolosuhteet ja pölytys ovat paremmin hallinnassa.

Daalian mukuloiden jakaminen syksyllä tai keväällä. Jos haluat samanlaisen version daaliastasi, voit saada sellaisen jakamalla mukulan. Voit jakaa mukulat sekä syksyllä että keväällä. Keväällä on helpointa, kun näet uudet silmut ja voit siksi jakaa niin, että kasvu alkaa kaikissa mukuloissa.

Vanhat ja suuret mukulat hyötyvät jakamisesta. Tämä johtuu siitä, että mätä tarttuu helpommin mukuloiden vanhoihin osiin, ja jakaminen on eräänlainen nuorennusprosessi. Lisäksi daalia ottaa kaiken energian uusista mukuloista, joten vanhoista mukuloista ei ole juurikaan hyötyä. Jokaisessa halkaistussa mukulassa on oltava osa kruunusta eli varteen kiinnittyvästä mukulan osasta sekä yksi tai useampi silmu (kasvupiste), jotka näkyvät parhaiten keväällä.

Yhteenveto

Parhaiten pärjäät terveillä, kiinteillä mukuloilla. Parhaimmillaan mukulassa on ”silmut”, joka merkitsee, että se on elossa.

Esikasvattaessasi daalioita pidennät kasvukautta ja saat pidemmän kukinta-ajan. Daalioiden esikasvatus kestää noin 4 viikkoa menetelmästä, lämpötilasta, kosteudesta ja valon saatavuudesta riippuen.

Pistokkaita voi ottaa viimeistään toukokuussa. Uudet pistokkaat ovat herkkiä, joten pidä multa kosteana ja lämpimänä ja aseta ne valoisaan, suojaisaan paikkaan, kunnes ne alkavat kasvaa.

Daaliat vaativat paljon vettä, ja siksi ne on helpointa pitää kosteana, jos niitä kasvatetaan ulkona.

Daalia on erittäin kiitollinen kasvi, joka tuottaa sinulle pienellä vaivalla paljon iloa puutarhassasi tai parvekkeellasi. Se voi olla myös edullinen harrastus, sillä voit hoitaa mukulaa talven yli, jakaa sen ja ryhtyä naapuruston daaliavälittäjäksi!

Artikkeli Onnistu daalioiden kasvatuksessa – Lenan parhaat vinkit julkaistiin ensimmäisen kerran Kukkatori.

On olemassa mielin määrin eri ruusuja. Olemme jakaneet ruusumme kahteen ryhmään:

• Ryhmäruusu – Istutetaan ryhmiin tai penkkeihin ja ovat hienoja leikkokukkia.
• Pensasruusu
• Kanadalaiset pensasruusut – Tervetullut lisäys ruusuvalikoimaan varsinkin pohjoisimmilla leveysasteilla. Kanadassa on viime vuosikymmenet jalostettu ruusuja sillä tuloksella että ne ovat kauttaaltaan hyvin terveitä ja helppohoitoisia lajikkeita, ovat myös omajuurisia.
• Köynnösruusut
• Maanpeiteruusut
• Runkoruusut

Opas: Ruusujen leikkaaminen

Ladata sen pdf-muodossa tästä

Artikkeli Ruusujen istuttaminen ja leikkaaminen julkaistiin ensimmäisen kerran Kukkatori.

Ota itsellesi mukava asento, koska nyt käydään perusteellisesti läpi mitä sinun kannattaa ottaa huomioon valitessasi oikeat Pelargoniat, kuinka hoidat niitä ja miten ne talvehtivat.

Pelargoni viihtyy valoisassa ja aurinkoisessa paikassa

Tänään meillä on yli 1 000 pelargonialajiketta. Pelargonia tulee alun perin Etelä-afrikan savannilta. Tästä johtuen se tarvitsee paljon aurinkoa ja rajoitetusti vettä, mutta koska risteytyksiä on niin paljon myös valon- ja vedentarve vaihtelee lajikkeesta toiseen.

Erilaisia pelargoneja

Zonale
Zonale on kaikista tavallsin pelargonialajike. Se on tukeva, pystysuoraan kasvava lajike, jossa on paljon kukkia. Varsi ja lehdet ovat ohuet ja hieman karvaisia. Lajike sopii mainiosti esimerkiksi ikkunalaudalle, parvekkeelle, kukkapenkkiin tai yhteisistutuksiin, sillä ehdolla että ei kastele liikaa. Esimerkiksi Mårbacka ja Calliente ovat zonalepelargonioita.

Riippapelargoni (Peltatum/Cascad)
Riippapelargoniasta löytyy paljon variaatioita, mutta Peltatum on alkuperäinen lajike. Näillä pelargonioilla on vahamaiset ja kiiltävät lehdet, joilla ei ole tapana kellastua niin helposti. Ne kestävät kuivuutta, kukkivat kauan ja ovat säänkestäviä. Kukat ovat yksinkertaisia, puolikerrottuja tai kerrannaisia. Tämä lajike on itsepuhdistuva, mikä tarkoittaa sitä että ne tarvitsevat vähemmän hoitoa kuin zonalepelargoniat.

Interspecific (Calliope)
Tämä pelargonia on zonalen ja riippupelargonia risteytys. Se on kestävä, voimakas ja itsepuhdistava lajike jolla on runsas kukinta. Se sopii oikein hyvin parvekkeelle, ruukkuihin ja kukkatarhaan, riippumatta sään vaihteluista. Ensimmäinen jalostettu lajike oli punainen rakkauspelargonia ja tämän jälkeen on tullut useita muita värejä. Nämä pelargoniat kestävät hyvin myös tuulisilla paikoilla.

Kirjolehtiset lajikkeet
Löytyy myös lajikkeita, joilla on kirjavia lehtiä, ns. lehtipelargonioita. Näiden lehdet ovat koristeellisia ja ne viihtyvät sekä ulkona että sisällä. Kaikki pelargoniat rakastavat aurinkoa, mutta lehtipelargonia viihtyy myös varjoisilla paikoilla koska kukinnan ei tarvitse olla yhtä runsas kasvin ollakseen koristeellinen.

Englantilainen pelargoni
Englantilaisen pelargonian lehti on munuaisenmuotoinen ja kukka on suuri. Ulkona se tarvitsee suojaisan paikan. Muuten se sopii myös mainiosti ikkunalaudalle, mutta liika kuumuus voi vähentää kukintaa.

Tuoksupelargoni (Graveolens)
Tuoksupelargonin kukat ovat pienempiä, mutta sitä kasvatetaan pääasiassa tuoksun takia. Tuoksu vaihtelee paljon lehdissä olevien eteeristen öljyjen kemikaalisesta rakenteesta riippuen. Näitä pelargonioita voidaan käytää “ilmanpuhdistajina” ja suojana hyttysiä ja muita hyönteisä vastaan. Lajiketta kasvatetaan enimmäkseen sisällä, parvekkeella tai terassilla. Esimerkki lajikkeesta on Dr. Westerlund, jolla on sitruunainen tuoksu.

Pelargonin hoito ja talvehtiminen

Istuta aina pelargoniat isompaan ruukkuun, jossa on ilmaisa ja kuohkea maa. Saviruukku on hyvä valinta ja se saa kuivua kunnolla kastelujen välillä. Lecasoraa ei tarvita jos ruukun pohjassa on reikiä. Anna kasville mieluummin lisää tilaa juurille kehittyä. Älä istuta pelargonioita liian tiheään. Runsas kukinta vaatii paljon ravinnetta. Poista keltaiset lehdet ja kuivat kukat, koska ne vievät muuten kasvista energiaa ihan turhaan. Näin saat myös lisää nuppuja nopeampaan tahtiin.

Talvehtiminen: Syksyllä voit hiukan leikata kasvia alas ja poistaa kukanvarsia. Laita valoisaan ja viileään paikkaan (pakkasvapaaseen), kastele säästeliäästi antamatta kasvin kuivua kokonaa. Noin kerran kuussa. Jos pelargonia talvehtii lämpöisemmässä paikassa se tarvitsee runsaampaa kastelua. Tunnustele maata ja kastele säästelisäästi. Keväällä leikataan kunnolla, mutta kun jättää muutaman lehden kasvi pystyy hyötymään valosta, jotta se saa voimaa uuteen kasvuun.

Vinkkini!
Kasvattaessa pistokkaita, voit poistaa vuoden 1-2 ensimmäistä nuppua. Näin saat taimesta voimakkaamman. Kastele uusia taimia altapäin ensimmäisten viikkojen aikana. Sitä mukaan kun kasvattaja kastelee pelargonioita altapäin, ravinnetta lisätään ylhäältäpäin. Jos kastelee ylhäältäpäin ennen kuin kaikki ravinne on imeytynyt, ravinnetta voi keräytyä liikaa ja kasvi voi vahingoittua.

Ota pelargoniasta pistokkaita ja anna lahjana. Kasvi on avian upea lahja!

Lena

Artikkeli Pelargoniat – näin onnistut julkaistiin ensimmäisen kerran Kukkatori.

Tähän vuodenaikaan päivänvalo vähenee ja heikkenee. Ruukkukasveilla on rankkaa! Tässä keräsimme parhaat vinkkimme ruukkukasvien talvettamiseen.

Näin hoidat ruukkukasvejasi talven aikana

• Talvi on viherkasvien lepoaikaa. Siirtele niitä mahdollisimman vähän.
• Kastele säästeliäästi! Kun kasvit nuokkuvat, tekee mieli tarttua kastelukannuun – siitä vain on harvoin hyötyä. Syy on useimmiten valonpuutteessa. Jos kastelet liikaa, vesi jää multaan muhimaan ja johtaa hapenpuutteeseen.
• Tarkista ennen kastelua, onko multa kosteaa. Multaan upotettava kosteusmittari on hyvä sijoitus.
• Anna kasvien kuivua kasteluiden välillä.
• Laita soraa ruukun pohjalle.
• Sumuttele kasvit silloin tällöin vedellä. Näin parannat mikroilmastoa ja pidät ötökät loitolla kuivassa sisäilmassa. Hemmottele kasveja ilmankostuttimella.
• Tasainen lämpötila – älä sijoita ruukkukasveja paikkaan, jossa lämpötila vaihtelee paljon ja jossa vetää.
• Valoa, valoa, valoa – sijoita kasvit eteläikkunalle ja lisää valaistusta tarvittaessa kasvivalolla.

Kuva: Leenan instagramista Tittimadii

Artikkeli Ruukkukasvit koetuksella – vältä yleisimmät virheet julkaistiin ensimmäisen kerran Kukkatori.